Ruumiinkulttuuri
Kävimme kehonkoostumusmittauksessa tammikuun terveellisen elämän motivoimiseksi. Tulos ei ollut niin huono kuin pelkäsin: lukemien mukaan lihaksia on mutta rasvaa pitäisi laihduttaa pois 2,4 kg. Peilin mukaan 12,4 kg. Luotan peiliin enemmän. Eikä tämä ole diivailua, olen painanut sen verran vähemmän silloin, kun harrastin jazz-tanssia keski-iän alussa. Minulla on siis tavoite, jota julistan. Se lisää painetta. Lähetin mittaustuloksiani tiedoksi myös urheilullisille tyttärilleni, joista toinen sitten olikin todennut tekstiviestillä siskolleen: ”Äiti on seonnut. Se lähettelee minulle ruumisraporttejaan.”
Mitä urheilullisemmaksi elämä muuttuu, sitä suurempi merkitys onnellisuudelle sillä on. Saavutukset ilahduttavat niin, että niitä haluaa lisää. Kun olen saanut kehitetyiksi vatsalihakset, jotka eivät tosin vielä ylimääräisten kerrosten alta näy, tunnen ne päivittäin ryhdissä ja nostovoimassa. Haluan rasittaa ja treenata niitä lisää. Siskoni juoksi syksyllä puolimaratonin aikaan 1.53,36. Vielä 10 vuotta sitten hän oli sitä mieltä, että naisen vartalo ei sovi lainkaan juoksemiseen eikä hän harrasta sellaista ikinä. Nyt kuitenkin krapulan sijaan vietimme mahtavan sunnuntaiaamun treenaamalla yhdessä Espoossa 400 metrin juoksuvetoja. Kun urheilun aloittaa, se alkaa hyvin nopeasti palkita ja siihen tulee himo.
Herään yleensä kaikesta jumppaamisestani huolimatta aamulla hyvin raihnaisena: selkä kipeytyy kuopalle painuneella patjalla, käveleminen jäykillä jaloilla sattuu eikä niskakaan oikein käänny. Aloitin uutena kokeiluna tänään aamuni joogan aurinkotervehdyksillä. Se tuntui hyvältä. Joogan hengitys lämmittää sisältä, venytykset ovat sen tahtiin tehtyinä lempeitä mutta tehokkaita. Ajattelin ottaa aurinkotervehdykset osaksi aamurutiineitani, katsotaan kuinka käy. Youtubessa on paljon hyviä ohjeita joogaliikkeisiin mutta hengityksen, asentojen ja lukkojen oikeaksi oppimisen vuoksi olisi hyvä käydä ohjattavanakin.
Ruumis (en lainkaan pidä keinotekoisesta sanasta ”keho”) hallitsee mieltä ja sitä voi siihen myös opettaa. Ryhti lisää itseluottamusta, hymy valaisee myös sisältä, avoimet hartiat ja ylös suunnattu katse helpottavat hengitystä ja ajatusten virtaamista. Kävellessä syntyy enemmän ideoita kuin istuessa. Olkoon kuinka banaalia vain, haluan tammikuun pimeillä kokeilla ruumiillisia keinoja mielen virkistämiseksi. – Tosin näillä liukkailla en uskalla astella ryhdikkäästi, paarustan etukumarassa kaatumista peläten.
Kävimme kehonkoostumusmittauksessa tammikuun terveellisen elämän motivoimiseksi. Tulos ei ollut niin huono kuin pelkäsin: lukemien mukaan lihaksia on mutta rasvaa pitäisi laihduttaa pois 2,4 kg. Peilin mukaan 12,4 kg. Luotan peiliin enemmän. Eikä tämä ole diivailua, olen painanut sen verran vähemmän silloin, kun harrastin jazz-tanssia keski-iän alussa. Minulla on siis tavoite, jota julistan. Se lisää painetta. Lähetin mittaustuloksiani tiedoksi myös urheilullisille tyttärilleni, joista toinen sitten olikin todennut tekstiviestillä siskolleen: ”Äiti on seonnut. Se lähettelee minulle ruumisraporttejaan.”
Mitä urheilullisemmaksi elämä muuttuu, sitä suurempi merkitys onnellisuudelle sillä on. Saavutukset ilahduttavat niin, että niitä haluaa lisää. Kun olen saanut kehitetyiksi vatsalihakset, jotka eivät tosin vielä ylimääräisten kerrosten alta näy, tunnen ne päivittäin ryhdissä ja nostovoimassa. Haluan rasittaa ja treenata niitä lisää. Siskoni juoksi syksyllä puolimaratonin aikaan 1.53,36. Vielä 10 vuotta sitten hän oli sitä mieltä, että naisen vartalo ei sovi lainkaan juoksemiseen eikä hän harrasta sellaista ikinä. Nyt kuitenkin krapulan sijaan vietimme mahtavan sunnuntaiaamun treenaamalla yhdessä Espoossa 400 metrin juoksuvetoja. Kun urheilun aloittaa, se alkaa hyvin nopeasti palkita ja siihen tulee himo.
Herään yleensä kaikesta jumppaamisestani huolimatta aamulla hyvin raihnaisena: selkä kipeytyy kuopalle painuneella patjalla, käveleminen jäykillä jaloilla sattuu eikä niskakaan oikein käänny. Aloitin uutena kokeiluna tänään aamuni joogan aurinkotervehdyksillä. Se tuntui hyvältä. Joogan hengitys lämmittää sisältä, venytykset ovat sen tahtiin tehtyinä lempeitä mutta tehokkaita. Ajattelin ottaa aurinkotervehdykset osaksi aamurutiineitani, katsotaan kuinka käy. Youtubessa on paljon hyviä ohjeita joogaliikkeisiin mutta hengityksen, asentojen ja lukkojen oikeaksi oppimisen vuoksi olisi hyvä käydä ohjattavanakin.
Ruumis (en lainkaan pidä keinotekoisesta sanasta ”keho”) hallitsee mieltä ja sitä voi siihen myös opettaa. Ryhti lisää itseluottamusta, hymy valaisee myös sisältä, avoimet hartiat ja ylös suunnattu katse helpottavat hengitystä ja ajatusten virtaamista. Kävellessä syntyy enemmän ideoita kuin istuessa. Olkoon kuinka banaalia vain, haluan tammikuun pimeillä kokeilla ruumiillisia keinoja mielen virkistämiseksi. – Tosin näillä liukkailla en uskalla astella ryhdikkäästi, paarustan etukumarassa kaatumista peläten. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti