Paluu rutiineihin

Kun joulun vapaajakson (tämä on työvoimapoliittinen termi, koska amk-opettajillahan ei ole lomaa) loppuminen tietenkin ahdistaa, on löydettävä ilonaihe. Se on rutiinien tuoma turvallisuus. Olen tuon tuostakin jo vapaiden aikana suunnitellut, miten saan viikkoihin mahtumaan tarpeeksi vapaa-ajan harrastuksiani säännöllisenä nauhana. Suunnittelin jopa lukujärjestyksen kiinnittämistä jääkapin oveen samaan tapaan, kuin koululaislapsillemme aikoinaan.

Taidan olla hiukan jäykkä ihminen, koska haluan käydä samoissa jumpissa viikosta toiseen, en kokeilla jatkuvasti uusia. Haluan olla vakiintuneella paikallani bodycombatissa ja toisella vakiintuneella bodybalancessa tai cxworksissa. Haluan keskittyä olennaiseen, en sen miettimiseen, kuka on edessäni tai takanani ja haluan nähdä kunnolla ohjaajan. Tällä hetkellä hiukan ahdistaa, koska en vielä tiedä, mihin mahdutan ohjelmassani juoksemisen. Se on ratkaistava, koska houkutuin ilmoittautumaan Helsinki City Runiin ja siihen on treenattava. Minun on siis saatava aikaan ehjä harrastusohjelma viikkoihini!

Juhlien viehätys on niiden hetkellisyys. Saattaa jopa olla niin, että hetki, jolloin korkkarit on riisuttu, meikit pesty ja pääsen turvallisesti oman peiton alle, on yhtä ihana kuin paras nousuhumala hauskassa seurassa. Kohta kannetaan hiukan surullisina joulukuusi pihalle pilkottavaksi, pakataan pallot ja ikkunatähdet laatikkoon sekä huokaistaan, kuinka nopeasti vuosi meneekään. Päätökset muutoksista ensi joulun ruokiin ja perinteisiin on tehty ja ne ehditään unohtaa tässä välissä. Aurinko vaaleanpunaa huurteisia koivunoksia pihalla ja tiedän, että ollaan matkalla kohti kevättä.

Huomisesta alkaa taas työviikkojen ohikiitävä sarja, joka katkeaa muutamaan helpottavaan hengähdykseen. Kaikki pelottava on aina ennakolta pahempaa, keskellä toimintaa on hyvä olla. Stressaan ja huolehdin kevään kiireitä: osaanko, jaksanko, olenko uskottava? Kun olen opettamassa, kaikki sujuu. Kun teen, on hyvä olla. Minä pidän tilanteista työssäni mutta en pidä niiden ajattelemisesta, koska ennakoin liian helposti ongelmia, joita yleensä ei edes tule. Rutiini on tekemistä, puuduttavaakin mutta turvallista. Pimeän ajan ja joulun ylensyömisen jälkeen tarvitsen nimenomaan vaatimatonta turvallisuutta. Härkäviikot alkakoot.