tiistai 19. helmikuuta 2013

Elämän tärkein päivä


Eettiset sormukset:
kierrätyskultaa ja titaania
Rakas esikoistyttäreni meni viime viikonloppuna naimisiin, ensin maistraatissa, sitten vielä kirkossa. Me muut läheiset, koko laaja perheemme toisten tyttärien poikaystävineen osoitimme hääparille rakkauttamme suunnittelemalla, listaamalla, tekemällä soittolistat, ompelemalla, kuorimalla, pilkkomalla, keittämällä, paistamalla, pakastamalla, vatkaamalla, kuorruttamalla, kuljettamalla, kantamalla, askartelemalla, taittamalla, printtaamalla, laulamalla, puhumalla, valokuvaamalla, koristelemalla, pyykkäämällä, silittämällä, siivoamalla, tiskaamalla, järjestämällä, pakkaamalla, kannustamalla, keskustelemalla ja huolehtimalla. Yhteisömme osallistui perusteellisesti ja tuli yhä tiiviimmäksi ja rakkaammaksi. Me kaikki yhdessä teimme juhlan Lotalle ja Pasille.

Herra ja rouva Rauhala
Turun maistraatin vihkihuoneessa
Maistraatin vihkikaavassa sanotaan hyvin kauniisti: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.” Aviopuolisot ovat itse vastuussa onnestaan, tasavertaisina ja rakastavina. Avioliiton tarkoitus on perhe ja yhteiskunnan säilyttäminen.

Kirkon kaava sen sijaan korostaa heteroseksuaalista sukupuolta ja siirtää vastuun Jumalalle: ”Maailma alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja  liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.  Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Kirkon kaavassa ei ole kahta toisilleen lupautuvaa ihmistä, vaan kolme hahmoa, joista se yksi on muiden yläpuolella.

Lotan isä Lauri Thurén siunasi parin
Hirvensalon Taidekappelissa
Hääpäivä ei ole elämän tärkein päivä, vaikka kaikki hää-alkuiset kaupalliseen kannattavuuteen tähtäävät tekstit niin julistavatkin. Häät ovat kaunis ja tärkeä instituutio julistaa läheisille oma rakkaus toiseen ihmiseen ja julkistaa sitoutuminen yhteen puolisoon. Juhla olkoon muistettava, koska me tarvitsemme kauniita muistoja, pompuloita elämän helminauhassa.

En pysty sanomaan elämäni tärkeintä päivää. Jokaisen lapseni syntymä on ollut suurenmoinen ja tärkeä. Muistan myös ihanan rakkauden hetkiä, lupauksia tulevasta, päätöksiä, onnistumisia ja oivalluksia. Oman olemassaoloni satunnainen synty miljoonien vaihtoehtojen joukosta on henkilökohtaisen maailmani alku, äidistä syntyminen edellytys kaikille seuraaville tärkeille päiville. Tärkeätä voi olla myös suru ja epäonnistuminen, kun se johtaa johonkin parempaan ja syvempään.

Jokaista päivää en jaksa elää kuin elämäni tärkeintä. Tarvitsen myös löysiä mitäänsanomattomia televisiontuijotuspäiviä, joista en muista kuukauden kuluttua mitään. Mutta kaipa voisi iltaisin miettiä jonkin kohokohdan niistäkin. Ehkä elämä olisi siten vieläkin onnellisempaa, kun siihen kiinnittäisi enemmän huomiota.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti