
Kun
olimme ostaneet talomme, jonka kaikkia remontteja ei oltu tehty aivan viimeisen
päälle kunnolla, se stressasi. Pelotti, löytyykö pahempiakin rakenteellisia
ongelmia (ei löytynyt), ja pienet huolimattomuudet ärsyttivät. Pakenimme
saunomaan. Siellä ei harmiteltu, vaan koettiin, että talo oli oma koti. Saunaan
pakenimme myös vaikeimpina työkuukausina Diakin yt-neuvottelujen aikana.
Saunassa ei voi murehtia. Saunassa ei sätitä eikä harmitella, siellä kypsytään
pehmeässä lämmössä raukeiksi ja hyväntuulisiksi.
Suomalaiset
ovat kestäneet kylmää ja nälkää, koska heillä on ollut sauna. Tieto siitä, että
edes kerran viikossa on lämmin ja hyvä, on auttanut sietämään ankeutta. Saunan
jälkeen ei enää viluta. Muistan historiankirjasta pilapiirroksen 1800-luvulta
suomalaisen rahvaan keisari-mielikuvasta: lihava mies makaa saunan lauteilla ja
syö sulaa voita. Sellainen on ollut onnen ja rikkauden haavekuva.
Aamusauna
on loman merkki: ei tarvitse koko päivänä ryhtyä mihinkään vaativaan, kun voi
heti Hesarin luettuaan mennä hikoilemaan, ottaa lauteille mukaan ehkä
Kir-oluen. Hyviä ovat kaikki muutkin yhdyssanat: pesusauna monen tunnin
pihatöiden jälkeen, arkisauna ennen illan tv-ohjelmia, jotta pääsee irti
työajatuksista, joulusauna juhlallisena traditiona ennalta sovituin vuoroin.
![]() |
Löydätkö nallennaaman? |
Meillä
on kotona jatkuvalämmitteinen kiuas, syntinen energiasyöppö. Kesäksi se pannaan
pois päältä, käynnistetään taas syyskuun lopulla. Kesällä saunotaan järven
rannalla puusaunassa tai joskus jopa savusaunassa, joka oli lapsuuteni ainoa
sauna. Kun syksy pimenee ja kylmenee, alkaa taas tehdä mieli kaupunkisaunaan.
Siellä ollaan yhden hikoilun verran, kesällä
sen sijaan monta kierrosta ja uimiset väliin. Kaupunkisaunassa tuijotan
mustaa kattoa, jonka oksanpaikat muodostavat eläimen kuonon ja silmät. Kesällä katselen
pienestä ikkunasta lehtipuiden oksien läpi taivasta ja järveä. Tunne on
molemmissa sama: onnellisuuden hidas puhkeaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti