Saunassa on aina hyvä

Meillä on isot lauteet, joissa mahtuu aikuinenkin makaamaan. Otan saunatyynyni pään alle ja lojun lämmössä. Treenin rasittamat lihakset rentoutuvat. Joskus hiukan ojentelen niitä ja venyttelen kevyesti. Työt on tehty, jäljellä vain lepo.

Kun olimme ostaneet talomme, jonka kaikkia remontteja ei oltu tehty aivan viimeisen päälle kunnolla, se stressasi. Pelotti, löytyykö pahempiakin rakenteellisia ongelmia (ei löytynyt), ja pienet huolimattomuudet ärsyttivät. Pakenimme saunomaan. Siellä ei harmiteltu, vaan koettiin, että talo oli oma koti. Saunaan pakenimme myös vaikeimpina työkuukausina Diakin yt-neuvottelujen aikana. Saunassa ei voi murehtia. Saunassa ei sätitä eikä harmitella, siellä kypsytään pehmeässä lämmössä raukeiksi ja hyväntuulisiksi.

Suomalaiset ovat kestäneet kylmää ja nälkää, koska heillä on ollut sauna. Tieto siitä, että edes kerran viikossa on lämmin ja hyvä, on auttanut sietämään ankeutta. Saunan jälkeen ei enää viluta. Muistan historiankirjasta pilapiirroksen 1800-luvulta suomalaisen rahvaan keisari-mielikuvasta: lihava mies makaa saunan lauteilla ja syö sulaa voita. Sellainen on ollut onnen ja rikkauden haavekuva.

Aamusauna on loman merkki: ei tarvitse koko päivänä ryhtyä mihinkään vaativaan, kun voi heti Hesarin luettuaan mennä hikoilemaan, ottaa lauteille mukaan ehkä Kir-oluen. Hyviä ovat kaikki muutkin yhdyssanat: pesusauna monen tunnin pihatöiden jälkeen, arkisauna ennen illan tv-ohjelmia, jotta pääsee irti työajatuksista, joulusauna juhlallisena traditiona ennalta sovituin vuoroin.

Löydätkö nallennaaman?

Meillä on kotona jatkuvalämmitteinen kiuas, syntinen energiasyöppö. Kesäksi se pannaan pois päältä, käynnistetään taas syyskuun lopulla. Kesällä saunotaan järven rannalla puusaunassa tai joskus jopa savusaunassa, joka oli lapsuuteni ainoa sauna. Kun syksy pimenee ja kylmenee, alkaa taas tehdä mieli kaupunkisaunaan. Siellä ollaan yhden hikoilun verran, kesällä  sen sijaan monta kierrosta ja uimiset väliin. Kaupunkisaunassa tuijotan mustaa kattoa, jonka oksanpaikat muodostavat eläimen kuonon ja silmät. Kesällä katselen pienestä ikkunasta lehtipuiden oksien läpi taivasta ja järveä. Tunne on molemmissa sama: onnellisuuden hidas puhkeaminen.