Olla perillä

Kutsun puhtaan onnen tunnetta perillä olon hetkeksi. Se tulee yleensä yllättäen, pyytämättä. En yleensä pysty kutsumaan sitä, koska se ei tottele yritystä. Se vaatii tilan, jossa en yritä saavuttaa mitään. Se menee myös nopeasti mutta jättää muiston, jota voi vaalia. Olen aina matkalla, yleensä vauhdilla. Puuhaan tavoitetta kohti, minua jo odotetaan toisaalla, ajatukset ovat tekojen edellä. Kun äkkiä näen, kuulen tai haistan jotakin pysäyttävää, olen hetken täydellisesti läsnä elämässä. Mikään ei vedä eteen tai sivulle. Voin pysähtyä vain aistimaan analysoimatta. 

Usein saan perillä olon hetken luonnosta: valo on eräs parhaimmista sen herättäjistä. Kun kävelen varhain keväällä töihin ja puiden varjot piirtyvät terävinä kuivuneelle katukiveykselle. Kun näen syvän preussinsinisen taivaan juuri ennen pimentymistä. Kun aurinko heittää kiiltävät laikut meren aalloille. Kun tähtitaivas on kirkas ja syvä pakkasyönä.

Myös tuoksumuistot voivat herättää sen. Silloin hetkessä on surua, aika on mennyt ja elämä kulunut. Teini-iässä kävelin Helsingin Fredrikinkatua soittotunneille illansuussa monta kertaa viikossa. Inhosin Koffin tehtaalta tulevaa maltaan hajua, joka valtasi alueen juuri klo 17:n aikaan. Myöhemmin sama haju muuttui nostalgiseksi tuoksuksi, joka sai minut muistamaan taivaan syvän värin juuri ennen auringonlaskua. Keräsin 16-vuotiaana hurmion tuntein taivaan värejä mieleeni. Maltaan tuoksu palauttaa 16-vuotiaan romantikon.

Kevään tuoksu on myös eräs vahva läsnäoloon kutsuja. Jotakin hiukan makeata, silti hyvin raikasta on kosteassa iltailmassa. Se ei ole maan tunkkainen luman alta paljastunut haju, vaan ilman tuoksu. Yöllinen kylmyys, ehkä pakkanenkin on aavistuksena läsnä. Kutsuin tätä teini-iässä keväthajuksi ja jos sen aistimisen jälkeen tuli vielä takatalvi, pettymys oli tavallista suurempi. Sen tuoksun aikaan mikään ei vielä kuki eikä viherrä. Maailma on vain täynnä lupausta. Hetki huutaa tulevaisuutta. 

Olemme onnellisimmillamme hiukan ennen kuin odotettu asia tapahtuu. Ei ole pelkoa sen ohi kiitämisestä, koska se ei ole vielä alkanutkaan.