Joukkoon kuuluminen

Kroatiassa on kaupungeissa ilmaisia rantoja kaikkien käyttää. Luullakseni tämä on Jugoslavian kommunismin hyvää hedelmää. Yhteiskunta on rakentanut karut mutta käytännölliset betonivallit, joille voi levittää pyyhkeensä. Veteen pääsee uimaportaita pitkin ja pyyhkeen voi ripustaa kuivumaan telineelle tai betoniseinän koukkuun. Rannassa on muovikankainen vaatteidenvaihtopaikka, joka haisee useimmiten kuselta, koska vessa on maksullinen, baariyrittäjä ottaa siitä katteitaan. On myös makeanveden suihkut. Kaikki on ehjää ja pukusuojan hajua lukuun ottamatta hyvin siistiä, graffititonta, ei rikkinäisiä pulloja, ei muoviroskaa, ei mutkalle väännettyjä uimaportaita. Tarjolla on myös maksullisia aurinkotuoleja varjoineen mutta ne ovat enimmäkseen tyhjillään. Pyyhepaikka betonilla riittää kansalle.

On onnea sulautua joukkoon. Hyllyvät tai kuivettuneet mammat ja papat, kauniit hoikat nuoret naiset ja ruskettuneet lihaksikkaat miehet, lapset, äidit ja isät sekä kaiken kieliset turistit paahtuvat ja kelluvat yhdessä. Kukaan ei ole liian mitään. Kaikki sopivat ja kuuluvat. Suihkuun kiilaa se, joka ensin ehtii mutta ei se tunnu töykeältä. Meressä uidaan ristiin ja väistetään. Pallot lentelevät, isä opettaa pikkulasta uimaan. Mikään paikka ei ole yksinomaan minun. Voin käyttää sitä niin kauan kuin tarvitsen ja sitten seuraava ottaa sen.

Kun kävimme uimassa aamulla aikaisin, meressä oli eläkeläiskansaa. Heiltä opimme mainion vesijuoksun: merivesi kelluttaa ilman juoksuvyötäkin ja tilaa on levittäytyä pitkän rannan laajuudelta seurusteleviksi kävelyryhmiksi. Samalla voi katsella siniseen häviäviä vuoria kimmeltävän ulapan takana. Ei kuljettu kireätä ympyrää uimahallin kellukkeilla rajatussa vesijuoksutilassa, vaan pitkää hiekkarantaa joko jalat pohjassa tai syvemmällä ilman pohjakosketusta.

Kun on tarpeeksi aurinkoa, merta, betonia, juomavettä ja asenne, jossa ei tarvitse omistaa rajattua reviiriä tai olla hoikempi, voi vain nauttia käytännössä ja oppia toisilta. En edes muista, oliko jollakulla upea uikkari, rusketus tai mieletön sixpack vatsassa. Kroatialaisella kansanrannalla ei voi suorittaa lomaa, siellä vain kellutaan huolettomasti, niin tekevät kaikki muutkin.

Mitä tästä opin? En mitään, nautin vaan. Kuitenkin Suomessa häpeilen taas vatsamakkaroitani. 

Krkan kansallispuisto on maksullinen. Sielläkin saa tietysti uida, ei tosin aivan vesiputouksen alle, ne on eristetty kelluvalla narulla. Mutta pienen putouksenkin alla uiminen oli ihana elämys! 


Tästä kuvasta olen rajannut pois ihmisjoukot, kuten turistilla on tapana. Pitkällä valotusajalla veden saa utuiseksi.