 |
| Festival of Lights syötti paljon sähköä ja valoa lokakuun yöhön. Esityksen päätteeksi tuomiokirkon seinään heijastettiin sponsorien nimet. |
Tein taas syntiä ja lensin syyslomalla Berliiniin. Ei pitäisi lentää
eikä ajaa autolla. Ei pitäisi syödä juustoa eikä kaukomaiden hedelmiä. Ei
pitäisi lämmittää kotia yli 18 asteeseen eikä ostaa kultakoruja. Eikä pitäisi
syödä suurimpia herkkujani ruijanpallasta, kultaotsa-ahventa tai tonnikalaa tai
ostaa mitään, mistä en tiedä, millaisissa oloissa ja kuka sen on valmistanut.
Näitä kaikkia sääntöjä rikon.
Silti minulla on rajat: liha on melko harvinainen ruoka
pöydässämme. Emme osta espanjalaisia tomaatteja (vaikka epäloogisesti ostammekin
välillä paprikoita) emmekä israelilaisia tuotteita. Käytämme luomumaitoa ja
pyrimme syömään kotimaisia (jopa omia) kasviksia. Suosimme MCS-sertifioituja kaloja
ja ostamme Reilun kaupan hedelmiä. Tunnen vastuuta ostamistani tavaroista enkä
halua kertakäyttöistä kotiimme. Meille asennettiin maalämpö ja käytämme 100%
vihreätä sähköä, joka on kivihiilellä tuotettua kalliimpaa Turun seudulla.
 |
| Valolla ja varjoilla saatiin aikaan kolmiuloitteiset liikkuvat kuvat myös Branderburgin portin pylväikköön. |
Minulla on taipumusta ehdottomuuteen, siksi rajankäynti on
kovin vaikeata. Haluaisin elää eettisesti täysin kestävää elämää, mutta se on
hirveän vaikeata. Jos otan huomioon hiilijalanjäljen, eläinten hyvinvoinnin,
Itämeren tilan, ihmisoikeudet ja maailmanpolitiikan sekä oman terveyden,
jäljelle jää suurin piirtein suomalainen lanttu. Enkä minä pidä lantusta. Itse
asiassa inhoan sitä, jopa jouluna laatikossa, vaikka olen kymmenet kerrat
sellaisen kokannutkin sukulaisten toiveesta. Kun sain syyllisyyskohtauksen
juustonsyönnistä HS:n ankaran artikkelin jälkeen, johtopäätös oli, että minun
pitäisi kaivaa kuoppa metsään ja haudata itseni sinne, mielellään vielä
umpioon, jotta lahoaminen ei ohentaisi otsonikerrosta. Sitten tekisin kaikkeni
maailman pelastamiseksi. Piti siis löytää tasapaino.
 |
| Pottsdamer Platzin pilvenpiirtäjät valoissaan. |
Jälleen kerran mielenrauha löytyy kohtuudesta. Olen hyvin
tietoinen kaikista synneistäni mutta sallin ne itselleni, koska teen myös
monessa valinnassa eettisesti oikein. Olen kiinnostunut eettisistä kysymyksistä
ja valmis jatkuvasti muuttamaan käytöstäni, kun viisaammat osoittavat virheiden
painon. Kun palasimme John Websterin
”Katastrofin aineksia”-näytöksestä, mietin pala kurkussa, pitääkö nyt tosiaan
luopua autosta, kun ankaran autottoman elämän jälkeen olen sellaisen saanut.
Emme luovu, ja kykenen elämään sen synnin kanssa. Haluan että elämäni on myös
mukavaa, ei ainoastaan eettistä taistelua.
- Ja Berliinin-matka oli ihana!
 |
| Luonnon valoshow oli kokonaisvaltaisin. Berliinissä rakennettiin aivan kaikkialla, nostokurkia joka paikassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti