Palveleminen

Palvelun tekemisen toiselle on syytä olla henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelua. Kiitoksen odottaminen, vastentahtoinen uhrautuminen tai palvelun tekeminen huomion vuoksi pilaavat koko jutun. Silloin vastaanottaja joutuu kiitollisuudenvelkaan, ja tekijä on häneen nähden valta-asemassa. Palvelun tekijä ei ole siten uskollinen itselleen, vaan tekee palvelusta välineen. Vain teko, jonka voi tehdä itsessään, tekee tekijänsä onnelliseksi, koska se on riippumaton.

Palvelemme rakkaitamme mieluiten ruokapöydässä.
Ja tässä kuvassa Juha palveli minua kaatamalla viinin,
kun laukaisin kameran.

Paras palvelu olisi sellainen, jota kohde ei edes huomaa, mutta jota ilman hänen elämänsä olisi huonompaa. Tekijä saisi sitten hykerrellä itsekseen eikä tekoon sekoittuisi alhaista kiitollisuuden odotusta. Alhaiseksi sen tekee luonnollinen halu asettua yläpuolelle, vallan tahto. Valta itsessään vain harvoin tekee onnelliseksi, koska valtaan sisältyy aina vastuu.

Palvelun on lähdettävä kohteen todellisesta tarpeesta ja tuotettava aitoa iloa, muuten se on vain hyvän tekemiseksi naamioitua vallankäyttöä. - Joskus on vaan kovin vaikea tietää, onko palveluni todellinen motiivi kohteen oikea tarve vai oma sekaantumisenhaluni eli vallankäyttö, luonnollisesti kun tiedän paremmin varsinkin perheenjäsenteni hyvän, vaikka he eivät itse sitä aina myönnä.

Päämotiivini tehdä asioita toisten puolesta tai toisille on se, että pystyn siihen ja osaan tehokkaasti hoitaa asian. On helpompaa tehdä itse kuin ohjeistaa. Se käy niin äkkiä minulta! Nopeastihan tuo, tuleepa hoidetuksi! Eipä jää roikkumaan! Voi olla, että sen seurauksena kastroin ihmisten oman kyvyn: kun menen aina poraamaan lehtitelineen, peilin ja hyllyn tyttärieni uusiin asuntoihin, he eivät opi itse poraamaan. (Ompelukoneen olen sentään antanut kahdelle heistä joululahjaksi, jotta verhot voisi lyhentää itse. Vanhempi innostui tekemään vaatteitakin, hienoa!)

Kaikki me naureskelemme työpaikalla sitä, joka luettelee töitään. Sellainen on osoitus siitä, että niitä ei tee itsessään, asian tai itsensä takia, vaan kiitoksen toivossa. Sellainen ihminen on aina riippuvainen toisista. Tekoni ovat aina valintoja, kukaan ei niihin minua voi pakottaa. (Valinnoissani tietysti punnitsen niiden seuraukset.) Onnellisuus voi lähteä vain omasta itsestä, sitä ei voi kukaan toinen minulle antaa, vaikka eniten onnea saankin toisten kanssa. Mutta onnellisuutta en voi odottaa saavani keneltäkään toiselta annettuna. On oltava riippumaton.

Lasten mielestä Juhan muistolaatta kuoleman jälkeen kiinnitetään grilliin.