Meidän kotimme, katso kuvat!

Sataa lunta, vaikka on kevät. Onneksi on sunnuntai eikä tarvitse lähtä kodista minnekään. Koti on eräs parhaista harrastuksistani ja liityn tässä kaikkien kunnon bloggareiden ketjuun: sisustuspostaus!

Valokuva seinälle ripustetun ikkunan takana on ensimmäiseltä Kroatian-matkalta.
Maalaus on kuhmolaisen taiteilija Urho Kähkösen "Betoni ja taivas".

Pari vuotta sitten luin huumorilehdestä kohuartikkelin: ”Oululainen mies sai rintamamiestalon remontin valmiiksi!” Tekstistä kävi kuitenkin ilmi, että remontti oli vain tilapäisesti valmis, parvekeurakka odotti vielä. Meidän rintsikastamme on olohuoneesta valmiina ¾, koska yhdestä nurkasta puuttuu vielä uunitakka. Keittiöstä on valmiina ½, koska alakaapistot pitää uusia. Alakerrasta puuttuu betonilta lattialaatoitus tai se on väärä. Portaikossa on kulahtanut linoleumimatto ja hiukan rähjäiset vaneriseinät. Oikeastaan jokaisessa huoneessa on listalla jotakin uusittavaa tai muutettavaa. Paljon on tehty, paljon odottaa vielä rahoitusta ja tekemisen aikaa.

Olohuoneen harmaat tuolit ostimme naapurin autotallista ja myimme heille ylimääräisen Muuramen laatikoston.
Kivet korissa  ovat Jurmon-tuliaisia ja laatikko lasipöydän alla Keskitalon ullakolta löytynyt.
Ruskea lampaantalja on työkaverin laumasta ja valkoinen jostakin muualta.

Kodin sisustaminen on aikuisleikkiä. Se ei ole aivan välttämätöntä elämisen kannalta mutta se on suunnattoman kivaa ja sen takia tarpeellista. Koti paljastaa ja määrittelee asukkaidensa identiteettiä. Kun aikoinaan asuimme lapsikatraan kanssa kaupungin vuokra-asunnossa, jota ei sanottavasti voinut sisustaa, rakensin kaupunginosamme työpajalla nukkekodin ja ostin sinne unelmieni keittiön.

Keittiön ruokapöytä on Nollanollan mallistoa ja umpipuista pähkinää.
Vanhat tuolit ja puusohva ovat Keskitalosta isoäidin jäämistöä.
Puusohvalta poistettiin irtolehdet ja -läppärit kuvauksen ajaksi.

Sisustuslehdet ja Ikean paksu kuvasto ovat aikuisten satukirjoja. Selaan ja haaveilen, arvostelen ja poimin ideoita, sovellan ja suunnittelen, miten saisi meillekin. Kyttään myös kuvausjärjestäjien älyttömyyksiä: Miksi kukaan haluaisi säilyttää olohuoneen pöydällä korillista sitruunoita? Miksi päiväpeitto on vuoteen päällä vain osittain? Kuka katselee punaisia korkkareitaan makuuhuoneen lattialla, kun kaapissakin on tilaa? Miten lapset saavat lelunsa alas ylähyllyiltä, joissa ne ovat söpössä järjestyksessä?

Rähjäisessä portaikossa on valokuvamuistoja amerikkalaiseen tyyliin ja marokkolainen lammpu Granadasta.

Kun sitten saan kotona valmiiksi edes osan huoneesta, nautin siitä päivittäin. Arjen estetiikka on kaikkein tärkeintä, se että lähiympäristö on kaunis ja käytännöllinen. Kun ostimme rintamamiestalomme, me päätimme maksaa kodista niin paljon, että emme voi matkustaa kuin kerran vuodessa (keskiluokkaiset porvarit). Auto on lähellä loppuaan eikä ole varaa uuteen. Kun saamme lainaa lyhennetyksi tarpeeksi, otamme uuden seuraaviin remontteihin. Talous on tarkkaa, vaikka korot ovat alhaalla, hirvittää ajatella, miten selviämme, kun ne joskus nousevat.

Aamulla herätessäni näen ensimmäiseksi Urhon satumaisen teoksen "Silta".
Vastakkaisella seinällä on hänen maalaamansa "Lumme".

Mutta koti on meille molemmille tärkein paikka. Totesimme, että siitä saamme eniten vastinetta rahoillemme. Kotonahan olemme suurimman osan vuorokaudenajoista. Katselen kotiani kaikissa valoissa ja mielentiloissa. Haluan olla siitä onnellinen. Siksi sisustus. Katso kuvat.

Työhuoneen pöydät rakennettiin Ikean keittiötasoista. Suolalamppu puhdistaa ilmaa.
Kuvausta varten työhuone siivottiin ja tavarat tungettiin kuvarajan ulkopuolelle.

Urhon taidegalleria: Kähkösen maalauksia