Uskontunnustus

Pääsiäisaamun aurinko nousee

Halusin kirjoittaa pääsiäisestä ja mietin otsikkoani: Uskonnottoman pääsiäinen? Ei kelpaa, en halua määritellä itseäni uskonnon tai jumalasuhteen puutteen kautta (a-teisti). En halua filosofiani määritelmäksi, jotakin sellaista, jota siinä ei ole. Positiivinen premissi on aina vahvempi kuin negatiivinen.

Humanistin pääsiäinen? Ei sekään, en usko ihmisen olevan kaiken mitta, vaikka humanismi onkin hieno asia. Ihmisrakkaus on osoitus lajimme kyvystä pyyteettömiin tekoihin ja rakkauteen, joista nopeasti pääteltynä voidaan sanoa, että eläimet eivät ole sellaisia. Mutta kun nopea päättely johtaa hitaampaan ajatteluun, tuo väite osoittautuu vääräksi. Kaikki elolliset suojelevat omiaan, omaa lajiaan, kesyyntyneet eläimet myös vierasta ihmislajia, johon ovat kiintyneet tai ainakin kiinnittyneet. Tämän lisäksi myös villissä luonnossa on emoja, jotka hoivaavat eri lajin poikasta. Ihminen ei siis ole ainutlaatuinen rakkaudessaan tai heikomman suojelussa.

Kiirastorstaina blinejä

Materialistin pääsiäinen? Ei hyvä, en usko metafyysiseen mutta uskon vahvasti henkiseen, älylliseen tai vaikka digitaaliseen olemassaoloon. Maailmassa on suunnattomasti materiaan sitoutumatonta ajattelua, aatteita ja arvoja. Tavallaan ne kaikki vaativat materian kontekstin levitäkseen (tietokoneet, joissa on jakelujärjestelmät, paperilla olevat sanat, ihmiskehon suun tai korvan), mutta ne elävät ja leviävät materiasta toiseen ilman että ne voi lukita yhteen fyysiseen kappaleeseen.

Rahkapullan resepti lehdestä

Mietin ja kehittelin: Elämänkunnioittajan pääsiäinen. Aika ällö yhdyssana, mutta en keksi parempaa. En ole valinnut olemassaoloani (esse) mutta voin suhtautua siihen tietoisesti (eksistenssi) ja päättää rakastaa ja suojella elämää itsessään siinä määrin kuin se on kohtuullisesti mahdollista.  Suojelu ei ole absoluuttista, syön  kaloja ja lintuja, satunnaisesti myös nisäkkäiden lihaa, (kuten tänään pääsiäislammasta), en vastusta aborttia, hyväksyn tietyissä tilanteissa eutanasian, tapan surutta hyttysiä ja sokeritoukkia sekä olen iloinen siitä, että jotkin elämänmuodot, kuten isorokko, on hävitetty maapallolta laboratorioihin.

Aivan liian paljon karkkia!

Lautapelimäädness alkakoon!

Elossa pysyminen ei ole suurin arvo. Joskus kuolema on parempi kuin liian kärsimyksentäyteinen elämä. Elämän virtaus tuntemassamme maailmassa, jatkuva yhteyttämisen liike on ihmeellistä. Olemassaolon kamppailu alkeellisista eliöistä tuntevien sosiaalisten eläinten kautta tietoisiin ja syyllisyyttä kokeviin ihmisiin on pyhää. Jokaisella elämällä on paikkansa, osansa ja pituutensa kokonaisuudessa. Elämän kunnioituksessa on kyse kohtuullisuudesta. Lajit syövät ja suojelevat toisiaan. Mutta tasapainon tulee säilyä niin kuin luonnonvalinta sen tekee. Elämä on hioutunut maapallon olosuhteissa tarkoituksenmukaiseksi eikä sitä saisi vaurioittaa, kuten me lajina teemme kohtuuttomassa määrin. Jollakin tapaa elämänkatsomukseni on siis biologinen.

Lankalauantain kasvispullat

Pääsiäisaamu alkoi brunssilla

Pääsiäinen on minulle kulttuurinen perinne. Kiirastorstain Matteus-passio puhuttelee vuosien takaa, ja sen synnyttämä tunne nousee omasta historiastani. Se on sitä merkittävämpi, mitä useammin olen sen kuunnellut, annan sille itse oman merkitykseni. Pitkäperjantain ahdistuksesta olen vähitellen päässyt eroon etääntyessäni yhä kauemmaksi tiukasta uskonnollisuudesta, johon kuuluin parikymmentä vuotta nuoruudestani. Pääsiäissunnuntain valo on elämänilon merkki. Sitä juhlitaan herkuilla ja karkeilla, kukilla ja koristeilla. Pääsiäisen syvin merkitys minulle on perheen yhteys. Lapset tulevat toisilta paikkakunnilta ruokapöytäämme moneksi päiväksi ja toteutuu symposion, jonka ruokalistan ja dramaturgian suunnittelemme etukäteen.

Piti saada kampasimpukoitakin

Uskonto on tuottanut paljon suurenmoista taidetta, jota ei mahdollisesti olisi olemassa ilman sitä. Ja vaikka monet maailman kirkoista on rakennettu riistettyjen verellä, niiden arkkitehtoninen arvo on pysyvä. Ilman uskontoa ihmisyhteisöt tuskin olisivat ryhtyneet niin mielettömiin rakennusprojekteihin. (Vallanpitäjien palatseja on paljon harvemmassa.) Kulttuurimme tarvitsee traditioita ja merkkejä, vaikka sitten uskonnollisia. Varmasti meillä olisi jokin kevätjuhla ilman kristillistä pääsiäistäkin mutta tällä torstaista maanantaille kestävällä festivaalilla on hieno dramaturgia hartaudesta ja mietiskelystä riehakkaaseen iloon ja herkutteluun.